Mitä jos sanottaisiin ei vihapuheelle?

Olen herännyt monena aamuna paniikinomaiseen tunteeseen miettien mitä ihmettä tässä maailmassa tapahtuu. Viha on vallannut internetin keskustelupalstat ja kommenttiosiot, joita lukiessa tulee paha olo. Viha leviää netistä myös vaalitoreille ja poliittiseen viestintään vaalien ollessa kulman takana.

Politiikkaa tehdään yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi ja mahdollisuuksia lisäten, ihmisten kuten sinun ja minun vuoksi. Viha ja keinotekoinen vastakkainasettelu kuitenkin vaikeuttaa yhteistyötä ja näitä haasteita (mitä edessä on paljon) ei tulla saamaan ratkottua. Yksin taas siihen ei kykene kukaan. On tärkeää pohtia mitä voisi tehdä, jotta vihaa ei syntyisi enempää vaalien alla – ja niiden jälkeen.

Mistä viha syntyy?

Tyytymättömyyden ja tyhjyyden tunteen voi paikata joko toivolla tai vihalla. Myös huoli aiheuttaa vihaa. Huoli on yleensä molemmilla – sekä vihaajalla että sellaisella, joka ei vihaa. Myös media mielellään ruokkii huolestunutta ilmapiiriä.

On hyvä myös muistaa, että viha kohdistuu usein vieraaseen, niihin muihin. Paras resepti lisätä ymmärrystä on faktat ja asioiden tarkastelu moniulotteisesti. Mustan ja valkoisen välissä on paljon harmaita sävyjä.

Närkästystä Suomessa lisää se, että poliitikot eivät tunnu tekevän mitään. Toivoa on mahdotonta herättää, jos ei ole selkeää suunnitelmaa sen suhteen mitä pitäisi tehdä.

Vihaa ruokitaan ja se ei synny hetkessä. Perinteinen ja sosiaalinen media edesauttavat vihan vyöryä klikkitaloudellaan. Jokainen klikki on tunne. Tunne syntyy helposti kauhusta, surusta ja kaunasta. Ja siten tätä tyhjiötä on paikattu vihalla.

Poliitikot syyllistyvät liian herkästi vihan lietsomiseen

Jos omia ideoita ei ole, on helppo luoda kahtiajakoja ja iskeviä sloganeita, kuten “Rikkaat hyötyvät” ja “Meitä köyhiä kyykytetään”.

Näihin “me ja nuo” keskusteluihin olen törmännyt myös poliittisessa keskusteluissa, poliittisessa mainonnassa, sisällöissä, somessa sekä vaalitoreilla. Viime viikolla Hakaniemessä törmäsin vaalimainontaan, missä nostettiin esiin  “Sipilän syntilistaa” toisen puolueen toimesta.

Eduskuntavaalien sykli saa aikaan sen, että kerran neljässä vuodessa kaikki huutavat samaan aikaan. Ilmapiiri on otollinen vihapuheelle, koska erottautuminen asialinjalla on usein vaikeaa. Tätä päivää on kansalaisdialogi, joka oikeasti tarjoaa jatkuvan osallistumisen kanavan.

Ihmisyys internetissä on sinunkin vastuullasi

Sinulla on mahdollisuus toimia vihaa vastaan. Ennen kuin klikkaat mehevää otsikkoa ja julkaisua, mieti ensin hetki - onko tässä totuuden perää ja toisaalta onko materiaali sellaista mitä haluat omalla nimelläsi promotoida.

Jokainen kerta, kun reagoit somekirjoitukseen - esim. klikkaamalla tai tykkäämällä - nostat kyseistä artikkelia myös muiden uutisvirrassa ja vahvistat sanomaa eteenpäin. Erityisen huolestuttava ilmiö on valeuutisten kohdalla, jotka saattavat levitä laajallekin ilman, että kukaan oikeasti jaksaa perehtyä aiheeseen ja perehtyä faktoihin.

Aion tehdä kaikkeni luodakseni toivoa haastavien aiheiden ympärille torjuakseni vihaa. Se ei ole vain asioista puhumista, vaan myös tekoja.Tapaani kuuluu ehkä hieman erilainen, luovempi ote kuin politiikassa on yleensä. Aion avoimesti kysyä “Mitä jos?” ja heittää ideoita ilmaan sekä osallistaa.

Koska Liike Nyt ei ole puolue, koen että voimme helpommin tehdä yhteistyötä muiden kanssa, mikäli meille vain annetaan se mahdollisuus. Ja aion sanoa ei vihalle. En suostu vihaamaan. Ja toivon, että sinäkin teet niin.