Mitä jos varhaiskasvatus saisi tarvitsemansa?

IMG_0373_Facetune_25-01-2019-15-05-51.jpg

Kaikki puolueet ja kansanedustajat tuntuvat puheissaan olevan yhtä mieltä siitä, että koulutus ja varhaiskasvatus on tärkeää.

Silti kuulin juuri, seuraavan lauseen: “Kukaan poliitikko tai puolue ei ole koskaan ennen kysynyt minulta, mitä minusta tulisi tehdä”.

Sain kiinnostuneelta äänestäjältä kysymyksen liittyen varhaiskasvatukseen. Kerroin hänelle, että olin juuri valmistellut kyselyä helsinkiläisille päiväkodinjohtajille ymmärtääkseni paremmin, mitä he arkeensa kaipaavat.

Keskustelimme.

Hän ystävällisesti lupasi katsoa asiantuntijan näkökulmasta kyselylomakkeeni läpi ja ehdotti siihen parannuksia. Keskustelimme vähän lisää, minkä jälkeen hän sanoi yllä olevan kommentin. Niinpä, ajattelin.

Halusin ymmärtää paremmin, minkä asioiden kanssa pääkaupunkiseudun varhaiskasvattajat arjessaan kamppailevat, jotta voin paremmin saada heidän äänensä kuuluviin. Kyselyyn vastasi kymmenisen henkilöä, joten tilastollisesti se ei ole pätevä, mutta tahdon jakaa oppini joka tapauksessa.

Sijais- ja osaamispula tekee työstä raskasta

Sijaispula on varhaiskasvatuksen parissa selkeä haaste. Sijaisia on vaikea saada sairauspoissaoloihin tai jopa etukäteen tilaamalla vuosilomia varten.

Kun sijaisia ei saa, pitää henkilökuntamitoituksen edellyttämät puuttuvat työntekijät tehdä ylitöillä. Viikosta ja kuukaudesta toiseen jatkuessaan vahvatkin työntekijät alkavat uupua.

Myös henkilöstön osaamisessa on puutteita. Uuden varhaiskasvatuslain mukaan lastenhoitajien ja päivähoitajien tilalle uutena ammattihenkilöstönä luetaan päteviksi myös lähihoitajat ja lastenohjaajat, joiden varhaiskasvatuksen asiantuntemus ja osaaminen on ohuempaa, sillä heidän koulutukseensa ei sisälly yhtä paljon varhaiskasvatuksen opintoja. Lastentarhanopettajien vastuulla tulisi olla pedagogisen varhaiskasvatuksen laadun valvonta, mutta aika ei tahdo riittää, kun sitä menee liikaa opastukseen ja neuvomiseen.

Päiväkodinjohtajan tärkein tehtävä on pedagoginen ja henkilöstön johtaminen sekä varhaiskasvatustyön kehittäminen. Aikaa ei tahdo riittää riittävästi, vaan liian suuri osa työajasta menee sijais- ja työvuorojen järjestelyissä tai hallinnollisessa paperinpyörittelyssä.              

Leikkuri tuntuu arjessa

Varhaiskasvatuksen resurssipula tuntuu muun muassa siinä, että tiloja on vähemmän käytössä ja ne ovat laadultaan huonompia, koulutusmäärä ei vastaa tarvetta, eikä avustavaa henkilöstöä ole enää tarjolla.

Päiväkotien määrää pitäisi myös lisätä, sillä päivähoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Käyttöastetavoitteiden saavuttaminen on arjessa mahdotonta, ja päiväkodit ovat liian täysiä.

Myös yliopistojen koulutusleikkaukset vaikuttavat välillisesti, sillä varhaiskasvatuksen opettajia ei valmistu riittävästi ja pätevästä henkilöstöstä on pääkaupunkiseudulla huutava pula.

Liian vähät resurssit ajavat siihen, että lapset eivät saa tukea tarpeidensa, vaan resurssien mukaan. Tämä näkyy vahvasti erityistä tukea tarvitsevissa lapsissa.  


Kunnon palkka vastuullisesta työstä

Palkkatason kurjuus nousee teemana ylitse muiden. Alaa vaivaa matalana palkkana näkyvä arvostuksen puute.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset haluavat hoitaa työnsä hyvin, mutta työstä saatava korvaus ei vastaa sen vaativuutta. Ratkaisuksi ehdotetaan muun muassa paikallista sopimista.

Arjessa on paljon hyvää ja enemmistö pitää suomalaista varhaiskasvatusta erittäin hyvänä. Vastaajat haluavat, että Suomessa on jatkossakin tarjolla maailmanluokan varhaiskasvatusta, joka tukee lasten kasvua ja mahdollistaa molempien vanhempien työssäkäynnin kokopäiväisesti.

Se edellyttää kuitenkin riittäviä resursseja sekä osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä, joka osaa ja jaksaa tehdä joka päivä parhaansa lasten kanssa.  

Eräs vastaaja toivottaa päättäjät tutustumaan päiväkodin arkeen. Varhaiskasvatuslain muutoksia tehtäessä tulisi kuunnella kenttäväen kokemuksia ja näkemyksiä käytännön arjesta.

Mikäli tulen valituksi eduskuntaan, lupaan vastata kutsuun.   

Helene Auramo