Suomalaiseen koulutukseen tulee panostaa!

“Koulutuksesta ei leikata”, lupasivat kaikki puolueet viime eduskuntavaaleissa. Kunnes sitten taas leikattiin. Sipilän hallitus sai ison kasan pyyhkeitä koulutuslupauksensa pyörtämisestä – syystä.    

Uskon koulutuksen voimaan ja elinikäiseen oppimiseen. Ainoastaan pysymällä koulutuksen kärkimaana meillä on mahdollista pärjätä globaalissa kilpailussa. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on koko Suomen etu. Olisi tärkeää muistaa myös, että jokainen koulutukseen käytetty euro on investointi, ei kulu. 

Olen halunnut ymmärtää mitä vaikutuksia koulutusleikkauksilla on ollut perusopetuksen arkeen ja saada opettajien äänen kuuluviin. Lähetin kyselyn helsinkiläisten koulujen rehtoreille sekä ala- ja yläkouluihin, lukioihin että ammatillisiin oppilaitoksiin. Kyselyyn vastasi vain reilu kourallinen ihmisiä, joten tilastollisesti se ei ole pätevä. Tietyt teemat nousivat kuitenkin vahvasti pinnalle.   

Tolkkua ryhmäkokoihin

Nykyisillä resursseilla luokkien ryhmäkoot ovat yksinkertaisesti liian suuret, mikä aiheuttaa haasteita opetuksessa ja erilaisten tarpeiden huomioimisessa.

Oppilasryhmille olisi tärkeää määrätä maksimikoot ja kouluilla tulisi olla mahdollisuus palkata lisää opettajia, jotta ryhmäkoot säilyvät pieninä.  

Myös erityistarpeisten oppilaiden integraatio nykyresursseilla on ongelmallista, vaikka ajatus taustalla voi ollakin hyvä. Nykytilanteessa kärsivät niin erityistä tukea tarvitsevat kuin tavalliset oppilaat, sillä kumpikaan ei saa ansaitsemaansa huomiota. Inkluusio vaatii nykyistä suurempaa resursointia.  

Lisäresursseja arkeen ja erityisopetukseen

Kun resursseja on leikattu, ei arjessa ole tarpeeksi lisäkäsiä. Siksi oppilaiden tuki on heikentynyt, vaikka tarve on kasvanut. Avustajaresursseja tulisi kasvattaa, muun muassa koulunkäynnin ohjaajia palkkaamalla.

Erityisluokkapaikkoja ei ole tarpeeksi, eikä erityisopettajien aika riitä tukea tarvitseville. Tällä hetkellä erityisen tuen oppilaiden oikeudet eivät toteudu.

Opettajien pitäisi saada keskittyä perustehtävään eli opettamiseen. Nykyään opettajilla on aivan liikaa byrokratiaa pöydällään. Lisäksi turhat hankkeet ja kehittämiskohteet olisi hyvä minimoida tai vähintään resursoida eri tavalla. Uudistaminen uudistamisen vuoksi ei palvele oppilaita.   

Työympäristö ja -välineet kuntoon

Opettajat ja oppilaat tarvitsevat riittävän kokoiset ja sisäilmaterveet opiskelu- ja työskentelytilat.

Oppimateriaali on nykyään vanhentunutta, ja niiden määrä on ylipäätään vähentynyt, mikä lisää opettajien työmäärää. Oppimateriaali on osittain niin vanhaa, ettei se vastaa enää uutta opetussuunnitelmaa.   

Katse oppilaiden hyvinvointiin

Lastensuojelun resurssipula näkyy myös opettajien työssä vahvasti. Pieni osa oppilaista oireilee pahasti. Opettajien aikaa meneekin hurjasti sosiaalityöhön, mikä entisestään vähentää keskittymistä perustehtävään.

Myös luotto opettajien ammattitaitoon pitäisi palauttaa. Opettajat ovat kasvatuksen ammattilaisia. Vanhemmilla on valtavasti omia toiveita lastensa suhteen, ja he kyseenalaistavat opettajien toimintaa, aiheuttavat valituksillaan paljon stressiä ja vievät työaikaa pois tärkeimmältä eli opetukselta.

Monessa perheessä vanhemmuus on hukassa, mikä heijastuu suoraan kouluun.

Pidetään suomalainen koulu hyvinvoivana


Suomessa on kipuiltu PISA-sijoitusten tippumisesta ja koulutuksen rapautumisesta. Suomalaiset opettajat ovat rautaisia ammattilaisia, ja pääsääntöisesti kaikki haluavat kehittää opetusta ja oppimista parempaan suuntaan. Suomen vahvuus koulutuksessa on oppilaista huolehtiminen, välittäminen ja riittävän tuen antaminen.

Haluan, että tämä vahvuus säilyy.       

On myös hyvä muistaa, että valtaosa oppilaista hoitaa kouluasiansa mallikkaasti ja yrittää parhaansa joka päivä. Vaikka kehitettävää on, ei kuva kuitenkaan ole pelkästään synkkä.

Mikäli tulen valituksi eduskuntaan, olen luvannut tehdä #RealityTET-harjoittelun ja tutustua muun muassa erityisopetuksen arkeen päivän verran.

Kuka kutsuu minut kylään?


Helene Auramo